Tämä verkkoloki on toivottavasti jatkokertomus veneprojektista, missä peruskorjataan ja osin rakennetaan uudelleen hieman yli kymmenvuotias alumiinirunko tiikkikannella ja puisella sisutuksella. Sen verran kunnioitetaan materaalivalintoja, että muovia (saatikka lasikuitua) ei veneesen tule kuin korkeintaan kellukkeiden muodossa.
Rungon valinta alumiiniseksi oli koko projektin lähtökohta, koska edellinen kimppavene oli rungoltaan lujitemuovia, eikä sen käyttö ollut käyttäjien huolellisuudesta riippumatta riittävän huoletonta. Jokaisen kauden päätteeksi pohjasta löytyi enemmän tai vähemmän naarmuja ja muuta pientä paikattavaa. Usein korjailut tehtiin juuri uuden kauden alla, vähän kiireessä ja aina ketutus päällä. Tältä haluttiin välttyä seuraavan veneen kanssa ja lähtökohtaisesti haettiinkin alumiinivenettä.
Edelliseen projektiin tehtiin pieniä korjauksia moottoriin, uusittiin ohjauslaite ja rakennettiin koko sisusta uudelleen. Lopputulos olikin silmää miellyttävä, mutta ekä hieman huonosti ajan hammasta kestävä. Veneestä luovuttaessa muutama paikka osoitti jo nuhjaantumisen merkkejä. Moottori oli perinteinen 50hv peräämoottori joka tarjosi käyttövarmuutta, mutta ei suuria elämyksiä. Koneelle tehtiin kevyt ehostus sekä rutiinihuollot mutta ei juuri muuta.
Tässä projektissa sisustan osalta käytetään mahdollisiman paljon lakattua ja öljyttyä puuta, jotta sisustan nuhjaantuminen saadaan kuriin ja samalla ulkoasuun tulee ripaus ylellisyyttä ja kunniotustakin vanhoja aikoja kohtaan. Toisaalta puuosien rakentaminen mittaa tekijöidensä osaamista armottomasti - kaikki virheet jäävät näkyviin. Moottorin osalta siirryttiin sisäperäaikaan jolloin voimanlaitepaketin monimutkaisuus lisääntyi. Toisaalta tekniikka perustuu autonmoottoriin, joten se on yleisesti tunnettua ja varaosien saatavuuden puolesta turvattua. Kuitenkin tekniikan outous asettaa rimaa edellistä projektia selvästi korkeammalle.
Tässä ollaan kuitenkin jo aikuisia miehiä, joilla on perheet kotona ja aikataulut tiukalla. Se, mikä voidaan, pyritään tekemään itse, mutta taitojen loppuessa turvaudutaan ammattilaisten apuun. Koska kyseessä on projekti, pitää siihen suhtautua myös oikealla tavalla. Pienenä suolana projektin valmistumiseen, käytämme projektin ohjaamiseen ohjelmiston kehittämisestä tuttua ketterää lähestymistapaa. Omimme projektin tavoitteiden ohjaamiseen priorisoidun backlogin scrumista, jolla pyritään varmistamaan ensinnäkin se, että etenemisen kannalta tärkeimmät asiat tulevat tehtyä ja toisaalta se, että koko ajan pysyy riittävän lähellä oleva maali kirkkaana mielessä. Ei siis haukata koko elefanttia kerralla...
Projekti on siis aloitettu, voimanlaitepaketti on jo kotona ja itse runko saapuu vielä kuluvan viikon aikana. Ja ihan totta, molemmat ovat todellisia projekteja - siitä lisää seuraavalla kerralla ;-)
