Öljyä pilssissä, osa 2

No niin, vuosien varrella öljyä on aina vain ilmaantunut pilssiin. Tästä olikin jo juttua aikaisemmassa postauksessa vuodelta 2012.

Moottori on vuosien varrella otettu useamman kerran pois, ja tiivisteet vaihdettu, joten öljy ei sieltä voi tulla. Lopulta syy selvisi: öljy tulee vetolaitteesta akselia myöden. Ja tämä oli helppo vahvistaa kurkkaamalla vetonivelen suojakumin alle: siellähän sitä öljyä olikin ja paljon!

Eli ei muuta kuin vetolaite irti ja uusi akselitiiviste paikalleen! Muutaman illan homma ja ihan helposti itse tehtävissä. Työläintä on vetolaitteen irrotus ja kiinnitys, itse tiivisteen vaihto on helppoa.

Samalla tuli vaihdettua vesiletkun vastakappale joka oli aikalailla syöpynyt...

Seuraavaksi laturi...

Niinpä, vanha moottori... aina siitä jotain saa fiksata. Tällä kertaa laturi lakkasi toimimasta, joten tutkimaan sen syövereitä tarkemmin.

Tähän meidän moottoriin on jo kerran aikaisemmin vaihdettu laturi, koska nykyinen laturi ei ole samanlainen kuin Volvo Pentan räjäytyskuvissa. Täsmälleen samannäköinen kapistus löytyy Motonetistä hakemalla "Volvo Penta laturi":a. Hintaa näyttää olevan 149€ (valmistajasta ei tietoakaan).

Laturin tutkailu alkaa aina jännitteiden mittaamisella: eli tuleeko heräte virtalukolta laturille asti... Meillä oli jonkun verran jännitehäviöitä matkalla, mutta edes suora +12V akulta ei saanut latausta käynnistymään. Tässä vaiheessa kannattaa muistaa että ainakin Volvo Pentassa herätejohdossa pitää olla vastus (noin 70ohm/3W) ja mielellään vielä diodi (muuten moottori ei sammu virta-avaimesta).

Seuraava vaihe on purkaa laturi ja mitata jännitteen säädin (latausrele) sekä diodit. Todennäköinen ongelma löytyikin säädintä tutkiessa: toisen hiilen jousi oli ruostunut poikki.

Onneksi säätimestä pystyi lukemaan koodin VR-B195HM (valmistaja Mobiletron), jonka perusteella löysimme uuden säätimen ihan paikallisesta autotarvikeliikkeestä. Kustannus 10,50€, ei paha! Hieman piti muokata uutta säädintä, koska venelatureissa runko ei ole maassa kiinni vaan se on eristetty. Näin ollen piti lisätä erillinen maajohto säätimeen (kuten oli tuossa vanhassakin säätimessä).

Samalla tuli raaputeltua hilseilevä maali pois ja maalattua laturi uudestaan (paremmin moottorin väreihin sopivaksi):

Ja sitten vain takaisin veneeseen ja kokeilemaan toimiiko... ja sehän toimii!

Lohkon vaihtaminen

Luovuttaja: Chevrolet Astro Van 4.3l, ajettu noin 200tkm.

Miten auton moottori muuttuu Volvo Penta:ksi? No, maalaamalla punaiseksi tietenkin ;-)

Luovuttajalohko oli varsin likainen, mutta muuten suht' ok kunnossa. Kasatessa kuitenkin huomasimme että kampiakseli jumittui kun runkopukit kiristi. Selvästi runkolinjassa oli jotain vialla...

Käynti GT-Motors'ssa kannatti: kaksi runkopukeista oli väärässä linjassa, joten he korjasivat linjauksen. Epäilys oli että pukit olisivat jostain toisesta lohkosta... Se jää arvoitukseksi meille.

Tässä time lapse moottorin kasaamisesta:

Muutama ero auton moottorissa oli verrattuna Volvo Pentaan:

1. nokka-akselissa on erilainen profiili: käytimme kaikki liikkuvat osat Volvo Pentasta, vain lohko otettiin Astro Vanista
2. auton moottorissa on sähköinen bensapumppu, joten sellainen piti hankkia (mekaaniselle pumpulle ei ollut lohkossa aukkoa)
3. harmonic balanserista piti sorvata reuna pois: veneen hihnapyörä on erilainen kuin autossa.
4. moottorin lämpötila-anturi oli eri paikassa: autossa se oli lohkon kyljessä, Volvo Pentassa imusarjassa
5. luonnollisesti imu- ja pakosarjat ovat ihan erilaisia, ne pitää käyttää veneestä
6. lohkolämppärin sai poistaa tarpeettomana ;-)

Takaisku...

Juuri kun kaikki alkoi olla lopultakin valmista... Kävimme koeajolla ja ihmettelimme kun moottori ei ota kierroksia vaihde päällä. Vapaalla kaikki toimi ihan ok. Öljymäärän tarkistus paljasti asian: öljyä oli ainakin tuplamäärä! Siis mitä ihmettä?

No, aika helppohan se oli päätellä että vettähän siellä öljyn seassa on... ja paljon!

Ei muuta kuin vene pois vedestä ja tutkimaan mistä vesi pääsee öljyn sekaan. Venttiilikopan avaaminen varmisti että vettähän siellä öljyn seassa on: öljy oli muuttunut vaaleanruskeaksi vaahdoksi.

Imusarjan irrotus paljasti syyllisen:

Ei epäilystäkään, lohko on halki...

Ja sitten vain moottori pois veneestä ja tutkimaan tuhoja tarkemmin. Kaiken kaikkiaan lohko oli haljennut kolmesta eri kohdasta. Ilmeisesti jäähdytysvesi ehti sittenkin jäätyä edellisenä syksynä...

Rungon maalaus

Nyt vene alkaa olla jo niin hyvässä vaiheessa että rungon maalaus tuntui sopivalta seuraavalta taskilta.

Runko on siis alumiinista ja jo aikaisemmin maalattu valkoisella ja mustalla maalilla. Näiden maalien alla vaikuttaisi olevan varsin hyvä, hieman kellertävä pohjamaali, joka on edelleen hyvin kiinni alumiinissa.

Aluksi hioimme pintamaalin pois epäkeskohiomakoneella. Hiomapöyröjä kului runsaasti, ilmeisesti alumiini "tylsytti" hiomapöyrön aika nopeasti.

Runko hiottuna.

Maaliksi valitsimme Tikkurilan Temadur 20 teollisuusmaalin. Kyseessä on puolihimmeä 2-komponentti polyuretaanimaali. Tämä maali käy sekä pohjamaaliksi että pintamaaliksi ja sen voi maalata suoraan metallille. Sävyksi valitsemme RAL5011 joka löytyy RAL Classic värikartalta.

Maalaus tehtiin maaliruiskulla (ohennus noin 15%, neula 1.4)

Runko kerran maalattuna.

Runko kahteen kertaan maalattuna

Kaasari pura & kokoa!

Syksyn käynnistyshäiriöt ja kaasarin tulviminen vaativat toimenpiteitä. Onneksi eBaystä löytyi korjaussarja Volvo Pentan kaasarille (856138), eikä hintakaan päätä huimannut. Samalla tuli ostettua uusi alipainekello (vacuum breaker/choke pull-off, Volvo Penta 834990) kun vanha osoittautui entiseksi...

Kaasutin on oikeasti Rochester QuadraJet 4ME (sarjanumero 17088142 paljastaa valmistusvuodeksi 1988), eli nelikurkkuinen kaasutin sähköisellä rikastimella. Nettihakujen perusteella varsin yleisesti käytetty kaasutin 1970-1980 luvulla amerikkalaisissa autoissa.

Kaasutin purettuna:

Osat tuli samalla maalattua uudestaan, maalina Miranol (sävy "Karpalo", TVT 0275). Maalaus suoritettiin ruiskulla.

Korjaussarjassa ei tullut uusia neuloja eikä suuttimia, ne olisi ehkä voinut vielä vaihtaa. Erityisesti "secondary metering needle":t (Volvo Penta 856448) olivat keränneet jotain karstaa itseensä. Mutta ongelmaksi muodostui osien saatavuus: ei löydy mistään uusia! Joten mennään alkuperäisillä...

Liekinvaimennin on alumiinia, joten kiinnosti kokeilla miten hyvin sen saisi kiillotettua ihan kotikonstein.

Ensiksi hionta: 600, 800, 1200, 2000 sekä 4000 pyöröillä. Sitten kangaslaikka smirkeliin ja kiillottamaan (pari eri vahaa käytössä) ja loppusilaus metallinkiillotusaineella (AutoGlym Metal Polish). Ja hieno tuli! Pieniä haarmuja jäi vielä, mutta nekin saisi pois kun jatkaisi kangaslaikalla kiillotusta. Mutta tämä riittää tähän projektiin ;-)

Kaasuttimen korjaussarjassa tuli uudet tiivisteet, polttoaineneulat, kiihdytyspumppu, jne. Ja kasaus kävi suht' kivuttomasti:

Sitten vielä säädöt kohdilleen... niistä kohta lisää...

Kojelaudan päällystys

Lakan kuivuessa voi puuhata muita osia, kuten vaikka päällystää kojelaudan.

Materiaaliksi tuli hankittua 20mm levyvanua sekä keinonahkaa (Eurokangas). Vanu kiinnitettiin spray-liimalla (ei kovin pitävä liimaus, mutta pitää riittävästi vanua paikoillaan kun keinonahkaa laitettiin). Keinonahka ihan vain niiteillä kiinni.

Ohjaamon reunalistat

Aikamoinen työ oli taivuttaa reunalistat ohjaamon reunalle.

Nurkissa listan täytyy taipua todella jyrkästi. Materiaalina on 10mm mahonkilauta, johon oli pakko tehdä urat taustapuolelle. Siltikin lista vähän murtui taivuttaessa, mutta sitä ei onneksi juuri huomaa... Ja listaa oli siis höyrystetty useampi tunti. Ihan kuin mahonki hylkisi vettä?

Samalla tuli tehtyä mittarien tausta uudestaan tuosta samaisesta mahonkilaudasta.

Lakkaus

Lakka: Rylard VG63 Satin (http://www.captainsshop.fi/verkkokauppa/product_details.php?p=185)

1. kerros (ohennettu 50%)

2. kerros (ohennettu 50%)

3. kerros

4. kerros

5. kerros... 

Rimakannen hionta

Saumamassan kuivuttua alkoi hionta. Ensiksi 60-paperi nauhakoneeseen ja menoksi!

Varsin työlästä hommaa, mutta nättiä pintaa alkaa heti ilmestyä.

Rimakannen saumaus

Parin illan homma: 8 tuubia Bilteman "tilkitsemisainetta", pursotin, paperia, kapea metallilasta.

Ja tällainen siitä tuli:

Saumamassa levitetty.

Laskujen mukaan saumaa tuli noin 70 metriä! Kannatti laittaa 4mm naru uran pohjalle: massaa säästyi huomattava määrä, eikä massa kiinnity pohjaan (tule elämään paremmin rimojen kanssa kun vain sivut ovat kiinni... ainakin teoriassa).

Kansi valmistuu!

Tätä hetkeä on jo ehditty tovi odottaa: kannen rimat ovat viimein paikoillaan!

Kansi valmistuu...

Ei voi kuin olla tyytyväinen lopputulokseen: hienolta näyttää! Vielä saumaus, hionta ja lakkaus...

Materiaalit ovat siis lehtikuusi ja mahonki. Mahonkia saa OP-Puusta (https://www.op-puu.fi) mukavasti 150x10 lankkuna, joten sitä ei tarvinnut paljoa työstää ennen kiinnitystä.

Lakka tulee vielä voimistamaan värejä, joten mielenkiinnolla odotetaan lopullista ilmettä.

Näin saatiin myös päätökseen epoksointi: epoksia kului kaikenkaikkiaan vähän yli 3kg.

Epoksi hankittiin Kevra Oy:sta (https://www.kevra.fi).

Lisää lautoja!

Kurvit tietää aina ongelmia... niin myös laudoissa. Mutta lopultakin kaikki kannen ja kyljen mahonkilaudat on muotoiltu ja kiinnitetty:

Takanurkat ovat olleet haasteelliset: nyt ne on vielä kovin kulmikkaat, mutta päätypala on 20mm mahonkilaudasta, joten varaa pyöristyksille on:

Kannesta tulee vielä hieno, tosin vielä pitää kuvitella ne rimat tuonne mahonkilautojen keskelle:

Ensimmäinen lauta kiinni!

Siitä se lähtee! Ensimmäinen mahonkilauta kiinnitetty veneen kylkeen!

Kiinnitys epoksilla sekä rst-ruuveilla.

Takakannen pinnoitus

Nyt vihdoinkin pääsimme kiinnostavaan vaiheeseen: pintalautojen ja -rimojen kiinnittämiseen!

Työ aloitettiin takakannesta/moottorikopasta. Sillä on hyvä harjoitella ;-)

Materiaalina 10mm mahonkilauta (OP-Puu/Espoo) sekä lehtikuusirimat (10x40mm).

Kiinnitys epoksilla, kaksivaiheisesti märkää märälle. Eli ensiksi tehdään epoksi ilman täyteainetta ja se levitetään molemmille puolille. Sitten uusi epoksisatsi mutta tällä kertaa täyteaineen kanssa. Se levitetään vain toiselle pinnalle kun eka epoksipinta on vielä märkä. Hidas epoksilaatu osoittautui todella helpoksi työskennellä. SP106 (Kevra).

Rimat kiinnitimme liimauksen ajaksi 4mm ruuveilla ja prikoilla. Näin raoista tuli tasaiset ja rimat puristuivat hyvin kiinni vaneriin.

Mahonkilaudan ja rimojen väliin laitoimme 4mm saumanauhan.